Kaikki ahistaa, raapisinko?

Kumpi lie mukavampi näky:

Lehmät märehtimässä aamulla pakkasyön jälkeen jäisellä pellolla, vai golfkenttä pakkasyön jälkeen..

    

Golf ei ole märehtijöiden laji.

Pullanmuruja, kesä on kohta vain hämärä muisto

Joskus on mukava tarkentaa täydellä aukolla vähän ohi.

Zeiss Makro-Planar T 100mm f/2 on aika ranttu.

Epäterävyys ei ole sana, mutta sumealta näyttää.

Räplääminen on joviaalia toimintaa

Isäukko räplää kameroitani aina kun silmä välttää.

Minäkin räplään isäukon kameroita aina kun hän ei huomaa. 

Joskus jopa samassa huoneessa.

Räplääminen on jokin isä-poika juttu.

Tämä oli hyvin räplätty.

Emo tsuumaa jotain.

Sisäpiirin juttuja.

Kuva: Esko Alamaunu

Kulman yli on kurkotus

Että mitenkäkö??

Varjon seisahtava liike

Varjot ovat aina joko suoja tai uhka.

Varjot tietävät sen.

  

Siksi varjot liikkuvat.

Varjot eivät halua, että muut tietävät missä liikkuvat.

Varjot eivät osaa piiloutua.

Varjoissa on helpotus.

Varjot ovat yhtä helvettiä.

Varjot tulevat ja menevät.

Lasta ei saa tukuttaa

Ja tapahtui näinä päivinä...

"Poika! Tulehan vähän tänne! Emolla on vähän asiaa, katoppa ku nyt on semmonen tilanne, että se tissin imeminen loppu tähän!"

"...?"

"Emo kävi hakemassa vähän opetusmateriaalia."

 "...!"

"Nyt opit miten myyriä ja muita luikeroita oikein metsästetään, net kun on meidän ruokaa."

"Ensin hiivit kuin kusi sukassa vähän sinne tänne pälyillen otuksen vanaveteen..."

"...?"

"Muistat vain sinne-tänne pälyilyn ja unohda ne sukat, se on vain sellainen sanontatapa."

"Kun pääset tarpeeksi lähelle, tuijotat tiukasti saaliin häntää ja hiivit hipi-hiljaa tappomatkan päähän."

"...?"

"No semmonen käenmittanen matka, pöljäkö sä olet?"

"..."

"Ympärille ei sitten vilkuilla, katse saaliiseen."

"Sitten tähtäät tarkasti ja... ethän sinä edes kuuntele!"

"Äitii! Vie mut pois, tuo on ällöä!"

"Mää olen oikeastaan sellainen kavissyöjä, vähän ku jänis, siis sielultani.

Jänis on niinkun mun henkieläin.

En mää voi syödä myyriä!"

Kaiken maailman pyhät ja Vitukset keskellä kesää

Kesäpäivän seisaus tai minttumaari, juhannukseksikin sitä sanotaan.

Juhannus saa väenpaljouden tunkeilemaan mökeille ja ties minne juhlille käyttäytymään kuin mitkäkin sammakot.

Aatto ja Johannes ovat edelleenkin hieman vittuuntuneita juhannuksen vieton ajankohdasta, syynä voi olla  Pyhaä Vitus, joka antoi nimensä nykypäivänä niin yleiselle vitutukselle.

Kirkko sekoitti vielä soppaan Johannes Kastajan, jolla nyt ei ollut mitään tekemistä koko juhannuksen kanssa, mutta moinen keskikesän jumalaton juhlinta ilman korkeimman johdatusta ei ole turvallista, vaikka suurin osa osanottajista löytänee kuitenkin itsensä turvallaan maasta.

Vanha kansa muistaa vielä juhannuksen oikean paikan. 

Nuo harmaahapset pärräävät vieläkin tuvissaan ja valmistautuvat omiin pakanallisiin keskikesän juhliinsa joihin eivät kirkko ja työmarkkinajärjestöt puutu.

Väärässä juhannuksessa rypevät örveltäjät antavat ammattilaisten juhlia juhannusta omassa rauhassaan.

Lintuja päivät pääksytyksen

Viime aikoina on tullut tiirailtua (sic!) taivaalle.

Ilmassa leijuu monia ihmeellisiä asioita joita ihmismieli ei ymmärrä.

Siinä sitä on oltava okulaarit töröllään koko ajan ja ajan hermolla keikuttava.

Milloin lentävät sepelikyyhkyt päidemme yli, millon eivät?

Vieläkö on villihevosia?

Kysymykset sinkoilevat.

Lento-oravat kyyristelevät itserakennetuissa huviloissaan tarkkaillen ympäristöään.

Herhiläiset valtaavat ilmatilan.

Paarmat ja muut surisijat piilottelevat vielä koloissaan, kiitos kylmän kesän.

Toisinaan pikkutirpat mulkoilevat monimelisesti puiden oksilta.

Yritän olla muina miehinä ja kävellä vihellellen ohi, kuitenkin syrjäkulmasta tinttiä seuraten.

Huomaa se sen, mokoma!

Kurpat ja muut lentävät vuohet tulevat urputtamaan nurkille.

Mokomatkin miekkanokat.

Tukkasotkelot, vai mitä takatukkakotkia ovatkaan, ne vasta hauskoja ovat.

Ylimielisesti kääntävät selän, eivät edes tervehdi.

Yritä nyt tässä sitten ymmärtää mokomia välineurheilijoita.

Kirottua, pupu housuun senkin jänispöksy

Pihajänikset ovat jokakesäinen riesa mökillä. Tulevat jyrsimään tasaiseksi leikattua viheriötä talttahampaineen. 

Saksi siinä sitten kenturat tasapituiseksi.

"Naminami! Kyllä onkin makoisaa ruohoa. Mukavaa tällainen orgaaninen ruokavalio."

"No ei jumalauta, tuo jokakesäinen riesa on näemmä taas tullut mökkeilemään! Nyt se yrittää lähestyä hiljaa, vaikka kyllähän tuo ryske kuuluu jo kilometrin päähän! On se helevetti että yhtään kesää ei saa olla rauhassa..."

"Yritän nyt olla muina jäniksinä... Ota nyt kuva tästäkin poskesta, mulukku."

"Ei helevetti, lähen naapuribaariin salaatille. Miks pitikin syntyä nenä kuin Brat Pittillä. Äiti kyllä varoitti että hyvästä ulkonäöstä ei ole kuin haittaa, kaiken maailman paparazzit ovat koko ajan vaanimassa."

De gustibus non est disputandum

Kuvankäsittely on jo sanana hieman epäilyttävä;

otetaan kuva ja puristellaan sitä kuin lälliä, muokataan siitä jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Kuvasta muokataan jotain mikä miellyttää taiteellisia silmiä. Silmikoita.

Itse tykkään tehdä kuvankäsittelyn kameran ja objektiivin kanssa.

Otetaan vaikka Petzval ja törkätään siihen 2:8 aukkoa vastaava läpyskä.

Kuvataan veneen peittona olevaa märkää pressua vesisateessa.

Huomataan, että tämähän on tässä.

Tähän eivät Photoshopit kykene.

Dixi et animam levavi.

Veden varassa, laidan yli molskahtaa

Mitä täällä oikein kohistaan ja mistä tätä vettä oikein riittää?

Kesällä puro on säyseä, nyt yli äyräiden tulvii ja käyttäytyy kuin mikäkin joki.

Ehkä se pistää irroittelemaan kun joutuu koko talven jään ja lumen alla piileskelemään.

Nyt on aika ärjäistä.

Ruissalosta, päivää! Puhelin pirisee

Suhteellisen satunnaisessa, jopa järjestyksessä otettuja kuvia.

iPhone 6 työkaluna, kun ei ollut oikeaa kameraa mukana.

Muokattua ja muokkaamatonta aineistoa, kaikki iPhonella sutattuna.

Tarvinneeko sitä "oikeata" kameraa edes raahata mukana enää?