Joskus on niin vaikeaa.
Vaikeus elämässä ei ole uutta, mutta valintojen kanssa vehtaaminen tekee siitä monimutkaisempaa kuin se on.
Vanhassa haikussa on totuus: "Älähan hättäile!"
Joka tapauksessa; en osannut päättää kumpi kuva on "kuvempi" kuin toinen.
Ensin alkuperäinen Pelengillä otettu, täysin muokkaamaton, mikä on mielestäni aika hieno sellaisenaan, ehkä pientä säätöä siinä, olisiko tämä pitänyt jo kamerassa valottaa keskustapainotteisena vai koko alan valotuksella, mikä on tässä tapauksessa ollut käytössä.
Jotenkin äärimmäiset laajakulmat saa paremmin haltuun, kun antaa kameran mitata valoa koko alalta.
180° kuvakulmassa Pelengin kanssa ei pelleillä.
Sitten piti tietenkin paremman puutteessa hieman säätää alkuperäistä kuvaa.
Jompi tai kumpi, se on katsojan silmissä se.
Pelengin kanssa on muutenkin mukava kuvata, varsinkin jos kuvaa kulkuväylän toiselta laidalla jotain häkkyrää, niin usein kohteliaiksi itseään luulevat ihmiset pysähtyvät odottamaan, etteivät pilaa taideteosta olemassaolollaan.
Joksikin turistiksi minua luulevat, tai kaikki ovat jossain todistajansuojeluohjelmassa eivätkä halua naamaansa blogiini.
Hankalaa on katukuvaajan saada kuva kaupungin kaduilta niin että niissä on ihmisiä.
Ryhmälakoaminen on tosiasia heti kun kameran kaivaa esiin.
Ja sainhan minä tungettua tähän tekstiin puolipisteen ja sain aloitettua lauseen ja -sanalla.
Hyvempi päivä.
Posted with Blogsy
