Friday, June 29, 2012

Silhuetit ja piruetti


Aamulla oli aika ottaa pari silhuettia, mikä ei kuitenkaan haitannut työmatkapyöräilyä.


Katsoi Turussa minne vain, niin aina niissä silhuettikuvissa töröttää tuomiokirkko tai muu tötterö.


Ensimmäisessä kuvassa ovat kuitenkin huomionarvoisia sojottavat lamput, toisessa lokki joka liitää valssin arvoisesti juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Vahinkoja sattuu.


Samainen maisema kuvattuna suurinpiirtein samoilta jalansijoilta, noin suurpiirteisesti, mutta eri taktiikalla ja huomion vie penkki, tuo väsyneen tallaajan paras ystävä.

STOP THE PRESS!

Tähän väliin tungen jälkijättöisesti edellisen kuvan.
Edellisyys on kuvattu Canon G1 X:n Toy Camera efektillä, mutta seuraavan kuvan tarina onkin monimutkaisempi.
Aikani mietittyäni teleporttasin, eli siirsin langattomasti (ehkä jopa itseyteni läpi) wlan verkossa kuvan Macilta iPhoneen, jossa avasin sen ohjelmassa nimeltä Tadaaa, muokkasin *klik* ja lähetin kyseiseen yhteisöön kaikkien ihailtavaksi.
Hetken katseltuani lopputulosta, mieleen tuli, että tämä alunperin G1 X:n leikkikamera-asetuksella otettu kuva muokattuna ilmaisella ohjelmalla telefoonissa on oikeastaan aika paljon hieno.
Joten pitkän matkan jälkeen, penkki numero 2.





Lopuksi vielä se piruetti ja katsanto samoilta jalansijoilta taaksepäin, vaikka jo Dylankin aikoinaan lauloi että "Don't look back" laulussaan She Belongs to Me.
Itse asiassa tässähän vain testattiin Canon G1 X:n Toy Camera Effect -asetusta.
Leikkisästi suoraan kamerasta tuotuna ilman välikäsiä.
"Hyvä Hyvä!" huusivat lapset ja taputtivat karvaisia käsiään.


Thursday, June 21, 2012

Volokkari on volokkari


Surullisenkuuluisalla kauppareisulla silmään pisti jotenkin omituisen näköinen volokkari, ja ei kun raataamaan kuskin kanssa.
Omistaa kuulemma sen seittemän kuplavolkkaria. Auton tarina oli se, että homma vain eteni.
Autosta sitten vain pätkähti lyhyempi versio.


Kysyin siinä, että onko moottori enään takana, ja olihan se.
Volokkaristi käynnisti auton todistaakseen, että boxerit toimivat siellä missä pitikin.


Sen jälkeen otettiin kuvia sieltä...


...ja täältä.


Naapurin citymaasturi näytti naurettavalta asiallisemman automobiilin rinnalla.


Vanhasta rouvasta piti tietenkin ottaa kuva vielä perseestä eli ahterista, tai miksi nuo autoihmiset nyt sitten kutsuvatkaan autojensa takaosia.


Itse autoilija.
Itsekin myhäilisin moisen kulkuneuvon kyydissä.
Kehuin auton väriä, koska keltainen on auton väri.
Kertoi, että autosta tulee jatkumon kautta taivaansininen.
Esitin asiaankuuluvan eriävän mielipiteeni ja erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tuimaa, lisää suolaa!


iPhonevoittoinen aamu sarastaa työviikon lopun tuoksinassa.
Aamuinen sade satoi maahan asti ja pilvet vetäytyivät uuden aamun tieltä yönä eräänä.
Tarkemmin sanottuna 19.6. kello 3.56.
70- ja 80-luvulla olisi pitänyt tehdä ns. kinttaalla arvio kuvausajasta, jos ei sattunut kirjoittamaan tapahtumaa ruutupaperille lyijykynän kanssa kuvaushetkellä.
Nyt kuvista saa ajan lisäksi myös sijainnin selville melkein metrin tarkkuudella.
Työpaikan 20 vuotta pesemättömän ikkunan efekti ei ole kuitenkaan riittävä, joten jollain on saatava lisää tuhkaa ja hammaskiveä kuvaan.
Komea oli auringonnousu.


Palkkikameroilla saatiin esihistoriallisena aikana suoristettua perspektiiviä ja suunnattua terävyysaluetta sinne sun tänne.
Terävyysalueen roiskiminen on tänään helpompaa, mutta haasteellisuus on mennyt.
Tihrustat vain kännykällä sinnepäin, sojotat kamerahkoa; rävit sormella hetken kosketusnäyttöä.
Tuloksena on sitten mainiompi tai juoniompi kuva.


Lopuksi kuva uudesta lelusta ja lelun pojasta.
Itse asiassa kuvan aihe on gordyn kamerahihna, eli rannehihna. G1 X:ään käy näet vain paras.
Käsityötä. Nahkaa. Parhautta.
Gordon on muutenkin aika symppis äijä, ei mikään eillisen teeren poika.



Saturday, June 16, 2012

Juopot koirat haukkuvat kaloja


Juopon koiran koti, luunsa jäänyt pyörimään pihaan kaljatölkkien kera.
Asuntonsa vaatimaton, yhden aukon harjakatto.


Maisemallisuus kuitenkin voittaa askeettiset olot.
Koiran elämä on kuin märkä rätti kasvoilla.
Luutunut olotila.


Kalat, joutessansa joutuvat betonisia portaita kiipeämään yläjuoksun kajastaessa etäisyydessä, pesimäpaikkojen etsiminen teoriassa mahdollista.


Kalarappusista kuva myös kameralla, vai oliko se iPhone.
Muistamattomuus on yhdentekevä piirre näissä piireissä.
Kaksi tai kolme kuvaa on otettu iPhonella, kaksi tai kolme G1 X:ällällä.
Tietäköön se kenkä jokaisen asian tietäminen on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.


Minua tuijotetaan herkeämättä, jopa mulkoillaan.
Tila vai teos, sekö tässä taidetta?


Ilmapallot pysyvät ilmassa, koska niillä ei ole jalkoja.

Sunday, June 10, 2012

Hankaluus, levitaation sivutuote, tuo ilmapallo


Horjuttavia ovat viikatteet.
Seuraavaksi tulee kuvamateriaalia metsiöstä ja maaseudulta.
Vanhenpani ovat, eh vanhempiani kuin minä.


Isäni on juuri veistänyt hankaimen ja alkoi hankalaksi.
Äitini hankasi vastaan.


Isäni päätti olla hankala kaikesta huolimatta.


Hangoittelua nurkan takaa.


"Hyvältä näyttää", sanoi isäni.
"Hankalammalta", sanoi äitini.
Mikä on hieno sana.
Hankala.

Saturday, June 09, 2012

Pään käyttö on sallittu järkeistämisessä


Tänään, harhaillessani joutomiehenä ja muuna persoonana pitkin kaupunkia yövuoron jälkeisen aamukahvin jälkisyövereissä horjahdin epähuomiossa kameraliikkeen avoimesta ovesta sisään kuin mikäkin houkka.
Aikani erinäisiä myyntituotteita hypisteltyäni ja nuuhkittuani paikalle riensi palvelualtis myyjä, joka kysyi onko kaikki okei?
Sain siinä sanottua, että taidanpa taas ostaa uuden laturin ja osoitin sormella vitriiniä.
Myyjän silmät syttyivät jaloon paloon ja tunsin kuinka hurmoksellinen myyntipuhe alkoi pulppuamaan kurkun syövereistä: "Onko tästä laturimallista ennakkoon mitään kokemuksia?"
"Ihan nokko", vastasin väsyneenä.
Turhitta turinoitta poistuin liikkeestä pankkitili kevyempänä, mutta sainpa ainakin hienon ilmaisen muovikassin jolla kannoin laturin kotiin.
Kärsimättömänä kaivoin laturin esiin ja törkkäsin sen valtakunnan sähköverkkoon ja jäin odottamaan kunnes vapauttava vihreä valo syttyi kuin peetlehemin tähti itämailla aikoinaan.


Sitten olikin jo aika viilettää lähimaaseudulle kokeilemaan oliko laturi tehnyt tehtävänsä kunnolla.
Turussa on hienoa se, että ei tarvitse mennä kuin kolme kilometriä keskustasta ja on jo agraarikulttuurin keskellä. Tai meressä.
Riippuu mihin päin suuntaa.


Meri tulee kuitenkin aina loppujen lopuksi vastaan meni mihin päin vain.
Kuvassa uiva ravintolalaiva, jossa on sänkyjä huoneissa ja orkesteri joka soittaa meneviä iskusävelmiä.

 

Laturin kokeiluun kuuluu tietenkin laituroituminen, eli ankkurin heitto.
Se mitä se merkitsee on, koska se ei ole tärkeää olematta yhdentekevää.



Moottoripyörällä kaahailu on myös hieno piirre.
Tälläkin tiellä (sic!) on kilpailtu vanhojen, vielä Heidegenillä syntyneiden turkulaisten muistojen ralleja.
Ralli se oli heidänkin rattonsa.
Tänään on Jarno Saarisen tie hiljainen raitti.


Taivaalla kellunut ilmapallo sai olla tänään viimeinen näyttö, mihin uusi laturi pystyy.
Pallon kaukaisuus saa välimatkaisuuden syvän sinen tuntumaan tyhjyyden maksimoimiselta.


Laturi kuitenkin venyy äärimmäiseen suoritukseen ja paljastaa jopa Turun linnan kaukaisen horisontin utuisessa etäisyydessä.
Muutenkin päivä oli tavattoman pilvetön ja sees.
Aika jees se.

Thursday, June 07, 2012

Pidemmän päälle lyhytnäköistä toimintaa


Aamuinen Aurajoki ja tuonelan lautturi valmistautumassa lähtöön, tai förikuskihan se siinä tulee käynnistelemään lauttaansa.


Ilma oli muutenkin sakeana sumusta.
Hyvä että näki tuolt puol jokke täl puol.


Joensuukin oli liian kaukana huomioitavaksi.


Pian nousi kuitenkin tuuli ja vei usvan vuorten taa.