Friday, December 28, 2012

Turkua niin ja näin sen näin


Uusi lupaava MPro kamera iPhonelle. 
Hätänen kesän kaipuu.


Fisheye Pro applikaatio iPhonelle.
Vielä kun keksis miten tätä pitäisi lähestyä.
Varovasti, luulisin...


Vanha kunnon sotaratsu Canon s90 taskussa ei petä koskaan.
Jälki on.


Hipstamaticin uusin C-Type Plate on kuitenkin jo sinänsä:


Siinähän ne.
Taskussa Canon s90 ja iPhone.

Friday, December 21, 2012

Joulukaupungin nousu ja uhon tuho


Joulu on jo kohta menneen talven lumia, eikä Turkukaan jaksa enää olla koko universumin joulupääkaupunki.
Täälläkin on herätty talviseen lumisateeseen ja unohdettu vesisateisten joulujen lumo.
Kauppatorillekin on pystytetty jos jonninmoinen "joulutori".
En uskaltanut edes lähelle, ankea ja tuulinen aukio on jo kesäisinkin melko ahdistava, eikä jumputtava joulumusiikki oikein kiinnostanut pakkasessa.
Kadut olivat muutenkin täynnä puolijuoksevia ihmisiä kiireineen.


Etsin kuitenkin itselleni 50-vuotislahjaa, ajatellen että 50 mm Zeissin Makro-Planar T* 2/50
olisi passeli, ikäänkuin fifty-fifty.
Paskat Rajalalla sitä ollut hyllyssä, mainoksista huolimatta.
Ostin sen sijaan kirjakaupasta pari paksua opusta.
Tilasin samalla muutakin kyseisestä kaupasta.
Onhan siinä pari isäni ottamaa valokuvaa.


Tori ei ollut muuttanut muotoaan sillä välin.


Sunday, December 09, 2012

Ajoksessa ajatus likoaa


Tänään on luvassa ja kuvassa isäukkoni kuvia 70- luvun alusta.
Selasin  arkistoja ja mielestäni nämä kuvat eivät saa unohtua arkistojen kätköihin.
Mustavalkoista näkemystä Ajoksen satamasta.
Hienoa ajankuvaa.






Nämä paperirullat eivät olleet mitä tahansa rullia.
Kuvat ©Esko Alamaunu

Saturday, December 08, 2012

Lumetus tuo jään pinnalle valkeuden


Kotoinen Aurajoki oli tänään mukavan valkoinen. Jäässäkin jopa.
Ihmis-kulkijoita ei vielä ollut jäälle uskaltautunut hiihtäjistä puhumattakaan.
Kettu oli ainoa jäälle uskaltautunut kulkija, jäljistä päätellen.


Kyllä jää jo kuitenkin polkupyörän kantaa.


Pian joessa on kuitenkin yksinäisen hiihtäjän jättämä latu.
Se vain ilmaantuu jonain päivänä.
Kukaan ei tiedä kuka sen tekee, mutta samantien perässähiihtäjät valtaavat jään.

Thursday, December 06, 2012

Valot pois, tavanomainen askel eteenpäin


Pitipä antaa Guuglelle pari euroa, että sai jatkaa kuvatusten julkaisua.
Vähän pistää vihaksi, mutta ilmaisia lounaita ei ole jos haluaa päästä helpolla.
Onneksi Turussa on komia silta. Ainakin öisin.










Päivisin hökötys on kuin mikäkin tavallinen sillanrutjake, öisin valot vilkkuvat ja savu pöllyää.
Onhan noita rumempiakin nähty.
Canon s90 ja enpä keksinyt millä kuvankäsittelyohjelmalla nämä olisi saanut pilattua enään tätä enemmän.

Saturday, December 01, 2012

Tekohengitys, kirjailijan sivutyö

Sadut eivät hymyilytä.
Kirjahyllyssä melkein kunniapaikalla on satukirja, jonka äitini sai vuonna 1951.
Naisen ikää ei nyt koskaan uskalla arvioida edes sinne tai tänne jos on itsesuojeluvaistoa, mutta uskallan kuitenkin jo sanoa, että tuolloin äitini oli noin 10 vuotias.
Sonjalle, äidin kummitädille voi lähettää terveisiä sinne multiin, että kyllä kirja ja sen opetukset ovat säilyneet.
Maailman pelottavin kirja.



Niin, onhan noita kaksi. Piti hankkia toinen, ettei alkuperäinen hajoaisi lukiessa.
Alkuperäisessä on laivan kuva kannessa, jostain syystä tässä toisessa ei ole vaikka molemmat ovat vuonna 1950 painettuja ja muuten identtisiä.
Empiirinen vertailu ja  kirjanhaistelu on siis paikallaan:
Ei-perintökirjaversioni joka on omistettu Vesalle 13.2.1960 Karilta (kirjoitettu oikealla mustekynällä haparoivin piirroin) tuoksuu miedolle, ripaus syksyistä männynhajua, hieman lasia ja mustetta, muuten hiekkaa ja pikkukiviä. Mitäänsanomaton, jopa lukematon.
Kummitädin perintökirjassa taas on vahva kelon haju, kosteaa multaa, hienoinen homeen aromi, ripaus vanhoja verhoja, jälkimaku nostaa esille kuusen ja katajan. Pehmeän kirpeä jälkimaku.


Tässä muutakaan tekemistä ollut.
Haistelkaa kirjojanne.