Tuesday, July 31, 2012

Kahoppa ite


Seisoipa tienposkessa eräskin mies, mitä lie miettien.
Kahteli ja ihimetteli.


"Mitäkö kahon?"
"Tyhymiä kyselet. Kuhan kahon."


"Ajankuluksi kahon, huomista kahon, eillistä kahon."
"No kahoppa!"


"Ehän täsä jäniksen seläsä olla, mutta jo vain tästä jo joutaa", sanoi mies ja meni menojaan eikä taakseensa katsellut.


Siinäpä se.

Sunday, July 29, 2012

Potut ja potun siivet


Lomalle lomps!
Nyt oli kiire rentoutumaan, joten juna tai muu hidas kulkuneuvo ei riitä, siis lennän.
Sumuinen oli kiitotie.


Autio Helsingin lentoaseman käytävä aamutuimaan.


Perillä sitten äidin lihapatojen ääreen, vaikka pottukattila oli hieman villiintynyt.


Mikäpä siinä perunan kelliessä, lisätään vain kuuma vesi ja soppa on valmis kauhottavaksi tuossa tuokiossa.


Jälkimmäiset kuvat on otettu Minoxilla, tuolla miniatyyrikameroiden edelläkävijällä.
Johan sillä jos jonninmoista kuvaa tulee, jos on tullakseen.

Friday, July 20, 2012

Kulttuurimaisema katkeaa


Turun keskustasta ei tarvitse mennä kuin kilo- tai ehkä kaksi metriä, niin on jo melkein maaseudulla.
Siksi en koskaan voisi asua Helsingissä jossa on jopa välimatkoja.
Pyörämatkalla Orikedon maisemiin pääsee hetkeksi umpimetsään, mutta tänään on avoimien maisemien päivä.


 Pellot kumpuilevat kuin mitkäkin näkymät.


Ilman voimalinjoja voisi kuvitella olevansa Hauhualla.


Ulkoilureitit on merkitty melkein sadan metrin välein, ettei toheloinkaan kaupunkilainen vain eksy metsälöstä kenenkään pihalle.
Orikedon metsissä oli kuitenkin mainio mustikkapaikka, josta keräsin pari kourallista syödäkseni.
Vastaantulija kippoineen mulkaisi kyllä melko pahasti kun menin siuti suu mustikalla.


Aurajokea lähestyessä tieni risteytyi Suomen -sydän reitille.
Reitti pitäisi joskus käydä läpi, mutta tänään kulttuuri tyssäsi jokeen.
Ehkä ensi kerralla sitten kun on uima-asu mukana.


Matkahan ei ole koskaan sivuseikka; vain päämäärä on yhdentekevä, vai miten se menikään.
Onneksi heilimöivien ruis- ja ohrapeltojen yllä on sähkön tuloputket.
Saa tämäkin kuvablogi virtaa.


Saturday, July 14, 2012

Salamointia aution sillan alla


Valokuvaus on mukava harrastus, mutta onko se nyt erityisen pakko räpsiä salaman kanssa kuvia keskellä päivää auringonpaisteessa puolen kilometrin päässä seilaavasta laivasta?
Ilmeisesti on.


Edellisestä spektaakkelista selvittyäni kuvasin Ruissalon hiljaista rantapromenadia, mikä on vaikea sana.


Päästäkseen Ruissaloon täytyy kuitenkin ensin mennä sillan yli ja sitten ali.
Ja sitten taas yli, mutta se nyt on taas aivan eri asia ja ei kuulu tähän.


Lopuksi tuli sitten ilta ja kaikki menivät maate.

Friday, July 13, 2012

Taivahan talikynttilän paluu


Iltana eräänä, töihin rientäessäni kysyin työkaverilta, että "Mitähän tuo aurinko tuohon tuli ilkkumaan sopivasti juuri kun piti töihin tulla".
Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että aurinko on hankala ihminen.
Tänään se kuitenkin malttoi paistaa jopa niin, että yövuorolainenkin sai nauttia kilolasit päässä.
Villiinnyin ja syöksyin kuvaamaan propellin.


Forum Marinum oli aivan propellerin kupeessa.


Taidettakaan ei tänään päässyt pakoon.
Tätä en kuitenkaan huolisi olohuoneeseeni.
Huussin takana mökillä moinen olisi omiaan vaikka poronpelottimena.


Ja lopuksi itse päivän päätähti sanan varsinaisessa merkityksessä.
Siinäpä kilotat.


Friday, July 06, 2012

Ojalan laskuopin alkeet


Auringon on laskeuduttava yöksi, koska muuten on liian valoisaa nähdä unia.


Laskusuunta määräytyy auringon kulloisen sijainnin mukaan.


Auringon on päästävä esteettömästi matalalle ennen laskeutumista.
Korkeat rakennukset ja muut tolpat, kuten puut täytyykin raivata pois tieltä.




Auringon viimeinen silmäys maisemaan ennen poistumista.


Siinä se.

Sunday, July 01, 2012

Taide taitaa pönäköitymisen


Kasvitieteellisessä puutarhassa on taiteellisia teoksia, joiden merkitystä on mukava pohtia kukkien ja muiden puiden haistelun ohella.
Tämän pömpelin syvällinen tarkoitus ei avautunut minulle, mutta päättelin että koska se on sijoitettu viemärinkannen päälle että objekti on jonkinmoinen viemärinkannen salpaaja.


Seuraava teos oli helppo, koska olion selitys oli oliossa itsessään.
Kelo.
Se, mihin "Kantona kaskessa" tässä viittaa onkin sitten taiteilijan omavaltainen näkemys jostain joka ei hetimmiten avaudu katsojalle; kanto ja kelo kun ovat kaksi aivan eri asiaa.


Viimeinen teos on nimeltä "Savotta"
Tästä voi aistia pokasahan suihkinnan ja pölkkyjen sinkoilun sinne tänne.
Kuopiolaiset ystäväni voivat kylläkin paheksua teoksen piilomerkitystä, sitä että Savo leikataan tässä irti Suomen kartalta.
Onko Suomi enään Suomi Savotta?
Karjala meni, mutta säästetään sentään Savo.


Taide avartaa silmiöitä.