Friday, December 28, 2012

Turkua niin ja näin sen näin


Uusi lupaava MPro kamera iPhonelle. 
Hätänen kesän kaipuu.


Fisheye Pro applikaatio iPhonelle.
Vielä kun keksis miten tätä pitäisi lähestyä.
Varovasti, luulisin...


Vanha kunnon sotaratsu Canon s90 taskussa ei petä koskaan.
Jälki on.


Hipstamaticin uusin C-Type Plate on kuitenkin jo sinänsä:


Siinähän ne.
Taskussa Canon s90 ja iPhone.

Friday, December 21, 2012

Joulukaupungin nousu ja uhon tuho


Joulu on jo kohta menneen talven lumia, eikä Turkukaan jaksa enää olla koko universumin joulupääkaupunki.
Täälläkin on herätty talviseen lumisateeseen ja unohdettu vesisateisten joulujen lumo.
Kauppatorillekin on pystytetty jos jonninmoinen "joulutori".
En uskaltanut edes lähelle, ankea ja tuulinen aukio on jo kesäisinkin melko ahdistava, eikä jumputtava joulumusiikki oikein kiinnostanut pakkasessa.
Kadut olivat muutenkin täynnä puolijuoksevia ihmisiä kiireineen.


Etsin kuitenkin itselleni 50-vuotislahjaa, ajatellen että 50 mm Zeissin Makro-Planar T* 2/50
olisi passeli, ikäänkuin fifty-fifty.
Paskat Rajalalla sitä ollut hyllyssä, mainoksista huolimatta.
Ostin sen sijaan kirjakaupasta pari paksua opusta.
Tilasin samalla muutakin kyseisestä kaupasta.
Onhan siinä pari isäni ottamaa valokuvaa.


Tori ei ollut muuttanut muotoaan sillä välin.


Sunday, December 09, 2012

Ajoksessa ajatus likoaa


Tänään on luvassa ja kuvassa isäukkoni kuvia 70- luvun alusta.
Selasin  arkistoja ja mielestäni nämä kuvat eivät saa unohtua arkistojen kätköihin.
Mustavalkoista näkemystä Ajoksen satamasta.
Hienoa ajankuvaa.






Nämä paperirullat eivät olleet mitä tahansa rullia.
Kuvat ©Esko Alamaunu

Saturday, December 08, 2012

Lumetus tuo jään pinnalle valkeuden


Kotoinen Aurajoki oli tänään mukavan valkoinen. Jäässäkin jopa.
Ihmis-kulkijoita ei vielä ollut jäälle uskaltautunut hiihtäjistä puhumattakaan.
Kettu oli ainoa jäälle uskaltautunut kulkija, jäljistä päätellen.


Kyllä jää jo kuitenkin polkupyörän kantaa.


Pian joessa on kuitenkin yksinäisen hiihtäjän jättämä latu.
Se vain ilmaantuu jonain päivänä.
Kukaan ei tiedä kuka sen tekee, mutta samantien perässähiihtäjät valtaavat jään.

Thursday, December 06, 2012

Valot pois, tavanomainen askel eteenpäin


Pitipä antaa Guuglelle pari euroa, että sai jatkaa kuvatusten julkaisua.
Vähän pistää vihaksi, mutta ilmaisia lounaita ei ole jos haluaa päästä helpolla.
Onneksi Turussa on komia silta. Ainakin öisin.










Päivisin hökötys on kuin mikäkin tavallinen sillanrutjake, öisin valot vilkkuvat ja savu pöllyää.
Onhan noita rumempiakin nähty.
Canon s90 ja enpä keksinyt millä kuvankäsittelyohjelmalla nämä olisi saanut pilattua enään tätä enemmän.

Saturday, December 01, 2012

Tekohengitys, kirjailijan sivutyö

Sadut eivät hymyilytä.
Kirjahyllyssä melkein kunniapaikalla on satukirja, jonka äitini sai vuonna 1951.
Naisen ikää ei nyt koskaan uskalla arvioida edes sinne tai tänne jos on itsesuojeluvaistoa, mutta uskallan kuitenkin jo sanoa, että tuolloin äitini oli noin 10 vuotias.
Sonjalle, äidin kummitädille voi lähettää terveisiä sinne multiin, että kyllä kirja ja sen opetukset ovat säilyneet.
Maailman pelottavin kirja.



Niin, onhan noita kaksi. Piti hankkia toinen, ettei alkuperäinen hajoaisi lukiessa.
Alkuperäisessä on laivan kuva kannessa, jostain syystä tässä toisessa ei ole vaikka molemmat ovat vuonna 1950 painettuja ja muuten identtisiä.
Empiirinen vertailu ja  kirjanhaistelu on siis paikallaan:
Ei-perintökirjaversioni joka on omistettu Vesalle 13.2.1960 Karilta (kirjoitettu oikealla mustekynällä haparoivin piirroin) tuoksuu miedolle, ripaus syksyistä männynhajua, hieman lasia ja mustetta, muuten hiekkaa ja pikkukiviä. Mitäänsanomaton, jopa lukematon.
Kummitädin perintökirjassa taas on vahva kelon haju, kosteaa multaa, hienoinen homeen aromi, ripaus vanhoja verhoja, jälkimaku nostaa esille kuusen ja katajan. Pehmeän kirpeä jälkimaku.


Tässä muutakaan tekemistä ollut.
Haistelkaa kirjojanne.

Thursday, November 22, 2012

Lerputin hyytyy

Google ilmoittaa, että olen tehnyt kaikkeni. No Go No More. Ei mahu kuvan kuvaa enään jos en lyö rahaa tiskiin ja sitähän minä en tee. Kiitos näistä vuosista, mutta nyt Labbai äänestää jaloillaan.
Hyvästi jääkää, mietin mihin labbai nyt muuttaa vaiko eikö. Voiko vaiko. Tämä blogi jää tänne roikkumaan kunnes internet kaatuu tai jotain. Aloitan alusta tai lopetan tähän. Kenties.
Labbain pojan koston paluu?



Wednesday, November 21, 2012

Tarina menee näin tai toisin päin


Nostalgiakuvia vuosien varrelta isäni arkistoista.
Lapsena ja nuoruusteininä tapahtuneita sattumuksia muistelee toisinaan sumuverhon takaa.
Oliko näin vai noin.
Sen muistan, että joskus koko Alakitka paukahti jäähän yhdessä yössä tai päivässä ja jään läpi näki ahvenet ja sun muut eväkkäät liikehtimässä elinympäristössään.
Muutenkin kirkasvetisen järven jään läpi näki pohjia myöten.


Ja näinhän tapahtui.
Vieraileva valokuvaajani, jota isäksikin tituleeraan, otti nämä vuonna 1976.
Äitinikö se siinä mulkkaa jään läpi kalojen liikehdintää?


Luistelukenttä oli mahtava.




Tämä taisi olla joskus juhannuksena, jos en väärin muista?
Pätkii vaiheittain se. Muisti.

Monday, November 19, 2012

Kuva, tuo valon historiikki

Isäukon vanhoja kuvia penkoessani löysin muutaman otoksen valokuvausurani alkuvaiheilta, kultaiselta 60-luvulta.
Historian siivet havisevat kun tuleva valokuvauksen harrastelija ottaa totisen otteen, eh, olisiko tuo isäukon Zeiss Ikonta jota hyväilen kovinkin epäilevän näköisenä.
Tämä kuva on jo varmaan otettu Minoltan SRT-101 -kameralla joka oli silloin uusinta uutta.


Malli piti tietenkin olla ja mikäpä sen parempi kuin valokuvauksellinen pikkusisko.
Ennen valokuvaajat pukeutuivat kauluspaitoihin Zeissin kanssa huseeratessaan ja mallit olivat muutenkin muikeita.


Pikkusiskoni poseeraa kuin mikäkin valokuvamalli.


Tarkkana sai olla, että sai terävän kuvan aikaiseksi.


En nyt muista, oliko kamerassa edes filmiä, mutta jos oli niin olen varmaan kuvannut muutaman mestariteoksen.
70-luvulla valokuvaus olikin sitten paljon mukavampaa Canonin F-1 kameran kanssa.



Matka jatkuu.

Saturday, November 17, 2012

Terävyysalue pitää paikkansa


Tänään olen kameran toisella puolella ja valon kuvauksellisena. 
Vierailevana tähtenä ja valokuvaajana on isäni Esko Alamaunu.
Vuosi on jotain Marttalan aikaa, eli 60-luvulla mennään, näkeehän sen jo tennareista.



Luin jo pienenä laatukirjallisuuta.

Friday, November 16, 2012

Huonoistumisen kukoistus, kanala


iPhoneography on eräänlaista paluuta valokuvauksen alkuajoille kaikkine Lomo- ja retrosovelluksineen.
Kuvista tulee sellaisia kun ne olivat joskus vuosisadan alussa tai vaikkapa villillä 60-luvulla.
Mitä paskempi kuva, sen parempi.
Enää ei tarvita hienoja ja kalliita kuvankäsittelyohjelmia kuvien pilaamiseen.
Tänään tein pienen kierroksen etsiessän polkupyörääni venttiiliä, vanha kun jo pihisee kuolon kielissä.
Lähipyöräkauppa oli jostain syystä lukittujen ovien takana jo kahden aikoihin, joten eivät tiedä minkä potentiaalisen tulevan asiakkaan menettivät.
Venttiilinhakureissusta tuli sitten pidemmän puoleinen.
Seuraavaksi kuvapareja, joista ensimmäinen on otettu Hipstamaticilla, Tadaalla tai Camera+ appseilla jossain epämääräisessä järjestyksessä.
Toinen kuva on sitten käsitelty Macissa Plastic Bullet -nimisellä ohjelmalla, joka heittää valitusta kuvasta satunnaisia versioita jotka ovat toinen toistaan "huonompia". Hauskaa se.
Kuviin ei voi mitenkään vaikuttaa, on valittava vain se joka miellyttää silmää eniten. Hauskaa ja helppoa. Jos  mikään ei sytytä, niin ei kun klikkaa uudet kuvat näyttöön.
Tämä siitä seuraa kun huonoistuminen kaksinkertaistuu.













Tämmöttis, sano turkulainen.

Friday, November 09, 2012

Piispan pallit ottavat tuulisen paikan


Matka oli lenseä, mereltä puhaltavaa tuulta tuskin tunsi. Oli kun olisi ollut purjeet selässä.
Päästyäni tutkimuskohteeseeni kokosin kolmijalkani ja kuvaimeni ja jäin jännittyneenä odottamaan.
Olin kuin intiaani ja puuma, kaikki aistit äärimmilleen pingoitettuna, tuskin hengitin.
Tässä vaiheessa huomasin kuinka kylmä mereltä puhaltava viima voi pahimmillaan olla.
Urheasti kuitenkin säädin sormet valkoisena katsomuskonettani suopeaan asentoon ja ajattelin, miten Nousiaisista siirretty silloinen Suomen piispa kirosi aikoinaan kohtaloaan katsellessaan silmäripset tuulessa väristen merta kohti.
Nyt olin samassa paikassa melkein 800 vuotta myöhemmin ja uskon että piispaa niin sanotusti vitutti muuttaa tänne Nousiaisten lenseän ilmaston jälkeen.
Täällä on kylmä.



Viimasta huolimatta viritin sähköisen silmiöni valottaakseni kolmikuvia, joita HDR-kuviksikin sanotaan.


Näillä tanhuvilla kiukkuinen piispa kiroili ja äksyili aikoinaan palkollisilleen ja ihmetteli mitä pahaa oli tehnyt, tai jättänyt tekemättä saadessaan tämän Jumalan hylkäämän nyppylän hallittavakseen.


Ei ollut helppoa ennenkään.

Thursday, November 08, 2012

Runsalan hösti; iToosa soi


Viime viikonlopun Ruissalokierroksella oli tietenkin mukana myös se surullisenkuuluisa iPuhelin.
Tässä hieman kuvasatoa sieltä sun täältä, lähinnä lintutornin liepeiltä, tai eihän tuo nyt mikään torni ole.
Lava.








Kuvat on lauottu Hipstamaticilla, Tadaa:lla ja ties millä kuvaushärpäkkeellä joita iPhoneni on pullollaan.