Ruska, tuo jokasyksyinen tuska

Ruskainen retkeni jatkui Aurajoen rantaa pitkin ja poikin.

Tuomiolan kirkko on nähnyt ruskan jos toisenkin, silti se siinä jököttää muina dildoina haudanvakavana vaieten kuin muuri.

Lehdet kohtaavat vetisen lopun roikuttuaan ensin löysässä hirressä koko kesän.

Kalanruoaksi joutuvat.

Puistattava näkymä Aurajoen rannalta.

Puut huutavat äänettöminä hitaan kuoleman kourissa.

Kuolonkorina ei tavoita ihmiskorvaa.

Kasvissyönti on eettisesti epäilyttävää, kuollut sika on sentään kuollut liha.

Porkkanoillakin on tunteet.