Patoutumia

Turussa on koski. Koskettavaa se, mutta sitä ennen pitää selvittää mikä sotki ennen niin yksinkertaisen systeemin, kuten Bloggerin. Tätä ei tajua hevonenkaan nykyjään.

Taidan äänestää jaloillani.

Kulttuuri, sielun syöpä

Hieman hirvittää Turun tuleva kulttuuripääkaupunkivuosi. Kaiken maailman humppa-veikkoja ja apurahataiteilijoita on pestattu mustaamaan se viimeinenkin ripaus suomalaisuudesta.

Kirjastoja suljetaan ja päiväkoteja lakkautetaan jotta saataisiin rahaa käsittämätttömiin performansseihin, joita kukaan ei katso ja joita eivät tajua edes niiden tekijätkään.

Mieleen tulee eräskin "esitys" tuossa taannoin pyöräillessäni teatterisillan yli kun tiellä seisoi paikoilleen jähmettyneitä taiteilijoita paljastamassa taiteellista sisintään. Mikä helevetin oikeus taiteilijoilla on haitata normaalin ihmisen liikkumista. Tavallinen juoppo ja häirikkö olisi viety heti Eerikinkadun päähän miettimään aivoituksiaan seuraavaan aamuun asti.
Kuvassa Turkulaista kulttuurimaisemaa, piippuu ja peltoo. Ilman yhtään taiteilijaa.
Täysin epä-tekotaiteellista.

 

Nielin sotahuutoni enkä kiihdyttänyt päin taiteellista performanssia, vaan väistin nippa nappa tulevat apurahataiteilijat mutisten mielessäni Olavi Paavolaisen kuolematonta viisautta: "Aina kun kuulen sanan kulttuuri, poistan varmistimen aseestani."

Paikoissa joissa ennen tehtiin oikeita töitä ja rakennettiin yhteiskuntaa, puuhaillaan nykyään jonkun itsensä sisäistäneen apurahatollon johdolla multimedian ja muun syvällisen huuhaan parissa.
Nykytaiteesta ei ole edes lumelääkkeeksi henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi.
Kuvassa erittäin teko-taiteellinen tiilitorni.

Totuus on tai ei

Totean tätä. 

Kaikenmaailma kutsuu

Onneksi on ylitse. Alta ei pääse

Ulkoistamisen vastakohta on sisäistäminen

Pitäkää ne kakarat sisällä älkääkä päästäkö niitä ulos.
Ulkoileva lapsi on uhka ötököille ja muille gerbiileille.
Lapsia pitää muutenkin säilyttää häkeissä etteivät ne säntäilisi holtittomasti ympäriinsä.

Kuumaa kuin ilma pallossa pihisee

Halisten lämpötilatalo -tai mikä jakamo lienee- ei tänään käynyt kovin kuumana.
Lämpö on mukavaa, mutta liika on liikaa.
Aurajoen rantakin oli muuttunut yhdeksi suureksi juoppojen karnevaaliksi. Ohi pyöräillessä tuli olo, että Kupittaan suljetulla osastolla joku oli avannut ikkunan tuulettaakseen ja unohtanut sen sitten auki.
Tai sitten kaikki avohoitopotilaat olivat jättäneet päivittäiset lääkkeensä ottamatta samanaikaisesti.
Ei hyvältä näytä.

Talviloma nurkan takana vaanii

Talviloman odotus on raastavaa aikaa. Kaksi viikkoa vielä, niin pääsee nauttimaan pariksi viikoksi kimmeltävistä keväthangista ja metsäsuksien suihkeesta.
Odottavan aika on pitkä, joten tänään piti viedä Tunturi Ruissaloon. Kun vuori ei tule tunturin tykö, niin tunturi on vietävä vuoren luokse. Turussa oli tänään +26 astetta lämmintä, joten taitaa talviloma mennä vesihiihtelyksi.
Mutta onhan sillä aika hieno perse... Tunturilla siis.

Kärsivällisyys tuottaa oravan

Edellisistä kuvistani on jo tovi, mikä johtuu siitä että siirsin painopisteeni luontokuvaukseen. Luontokuvaus vaatii pitkäjännitteistä vaanimista ja zen-munkin kärsivällisyyttä.
Nirvana oli muassani keittiön ikkunalaudalla vierailevan karvaisen liikehdinnän saadessa keskittymiseeni häiriintymään.

Joka päivä eivät tappajakarvikset tule vaanimaan ikkunani alle, mikä häiritsi päivittäistä tee-hetkeäni ja asuntoni feng shuita.