Sunday, October 26, 2008

Häkkyrän keskeltä nousee kuu

Niin kauan kun on kuu, lehmä sanoo muu ja häkkyrästä näkyy turkuhalli tai mikä lie makkaramaja, riippuen sponsorista; on olemassa toivo joka vaeltaa resuisissa vaatteissaan pitkin katuja kärttäen almuja kurjuudessaan, huomaamatta mahdollista kykyjenetsijää, joka vaanii kulkijaa nurkan takana.
Suruisaa se, mutta tragikomiikka on muutenkin perseestä.

Sunday, October 19, 2008

Aurinko polttaa reikää taivaaseen

Syksystä nyt ei pääse eroon kirveelläkään, joten tässä kuva Ruissalosta ilmeisesti Raisioon päin, ainakin auringon möllötyksestä päätellen.
Iltapäivisin tuo valopallo tuppaa olemaan lännessä, koska itä on punainen, ainakin aamuisin.
Johan sen Viktor Klimenkokin lauloi, että aurinko laskee länteen.
Jopas, jopas... on huikeaa tämä.

Saturday, October 18, 2008

Pelto joka ei kasva enää

Koivut kellastuvat syksyisin kuin vanhan miehen kalsarit.
Kuoleman tuoksu on ilmassa.

Friday, October 17, 2008

Syksy saa, miks en mää?

Syksyisin metsät täyttyvät omituisista karahkoista.

Maa on täynnä puiden jätöksiä.
Missä ovat metsiemme lehtiroskikset?
Eläimetkin tekevät tarpeensa minne sattuu, koska missään ei ole käymälöitä.

Puut seisoskelevat alastomina pelottavasti huojuen, tuulen tuodessa mukanaan rantaan ajautuvia uppotukkeja.
Metsissä on aika räävitön meno näin syksyisin.

Saturday, October 11, 2008

Paranormaalit leijuvat vähässä hapessa

Kiivettyäni eilen Ruissalossa lintutorniin ja kuvattuani Turkua päin, huomasin jälkeenpäin paranormaalia toimintaa taivaalla. Katseltuani kuvia tietokoneelta, pesin näyttöni roiskeista ja tarkistin kennon roskiututumisen asteen ja nyt olen nyt varma siitä, että taivaalla näkyvät mustat pisteet eivät ole maassa.
Mitä lie kottaraisia tai muita tunnistamattomia lentäviä objekteja.

Friday, October 10, 2008

Rieskaa ja Ruiskaa

Ruissalossa joku vandaali ja huithaipeli oli yön pimeydessä käynyt rakentamassa Mekanoista (vai onko mekano jo yleissana kuten heteka ja mono, iloluontoisista slaavilaisista sisarkansalaisista puhumattakaan, mehän emme Isottele, emmekä teitittele näillä raukoilla rajoilla) häkkyrän, josta ilmoitin heti vastaavalle valvojalle.

Muutenkin metsä oli täynnä mököttäviä kiveksiä, jotka olivat vetäneet häpeissään sammalmättään päällensä.
Rieku siinä sitten.